Itse katoin puolet jostain BB-kaudesta pari vuotta sitten – en tosin muista kuinka mones kyseinen kausi oli – mutta silloin oli minusta meininki aivan eri. En ole vaivautunut katsomaan BB:tä sen jälkeen, mutta kaikki tarpeellinen näkyy kyllä sitten tietenkin iltapäivälehtien kansissa ja juorutabloideissa, joita mummo lukee. Nykyään porukka talossa flippaa totaalisesti jollei saa sitä alkoholia/röökiä/nuuskaa/saunaa ainakin kerran, ja sitten kanavan mainoksissa näytetään kuinka porukat anoo siellä jotain että meno paranisi. Hohhoijaa.

Erehdyin tylsänä sunnuntai-iltana sitten kääntämään kanavaa ja HUMPSIS – ruutu täyttyy yli 25-vuotiailla aikuisilla naisilla, jotka kirkuvat nähdessään paellaa takapihalla(onhan ruuan hinta noussu viime vuosina ja ilmaseks ku saa niin miksipä ei kirkuis korvia särkevästi ja vielä monta kertaa), ja– ei– ON SIELLÄ MIETOJA ALKOHOLIJUOMIA, HALLELUJA!!! Tämän jälkeen seuraa lisää kirkumista ja sitten humalapäinen kikatus sekä sydäntäriipaiseva vetoomus Isolle veljelle “kuinka sitä juomaa vois olla lisää…? PLIIIIIIIIIIIIIIIIS.”

Ei helvetti. Mikä tämä on, paluu teinivuosiin jossa säälittävät alaikäiset tulevat kitisemään vanhemmilta ihmisiltä viinaa valmiiksi kännissä?

Humalan aikana/jälkeen pompittu sänkytanssi, joka sekin saadaan tietenkin taltioitua muuttuu sitten tulevien viikkojen suurimmaksi visailuksi: “No MITÄS te siellä sängyssä teitte kun lakanat lensi ja ähinä raikui…”

“Ei me mitään ku nukuttiin vaan… Hihihihihi!”

Joo. Tarviiko ees kysyä, ihan oikeesti. Ei noista urpoista mitään järkevää irti saa.

Lisäksi ärsyttää tuo BB:n ns. “casting” kun kysytään ennen varsinaisen kisan alkamista että no haluatko mukaan Big Brotheriin. Tässä pieni neuvo BB:n standardeista:

- ole blondi, ei väliä onko mies vai nainen

-ole bi-seksuaali/metroseksuaali/homoseksuaali/taipuvainen muuttumaan näiksi humalassa

- ole täydellinen stereotypia metroseksuaalista/homoseksuaalista/tyhmästä blondista, niin kyllä onnistaa

-tykkääthän panna kameroiden edessä vaikka perhe/lapset/isovanhemmat/tuttavat/luokkakaverit/ystävät/lemmikkieläin näkisi.

-ole omalaatuinen: eli puhu ja pukeudu kuin teini-ikäinen vaikka olisit lähemmäs kolmekymppinen.

Noilla luulisi pääsevän alkuun. Vetoan tässä vielä olevani samaa mieltä erään tv-ohjelman keskustelun mukaan: “BB-talo pitäisi lopettaa kokonaan koska se vangitsee sisäänsä selvästi aivovaurion omaavia ihmisiä ja tekee pilkkaa heistä koko kansan edessä.”

Kesti koreat 15 minuuttia ennen kuin kanava kääntyi muualle. Vain v*tutus pysyy.

5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 – 2 dl kaakaojauhetta

2 munaa

2 ½ dl kermaa

1 dl sulaa voita

Nopea kuorrutus: Fazerin sinistä maitosuklaata tai tummaa suklaata

Vaikka tässä ohjeessa taikinaan ei olekaan käytetty kiinteää suklaata, maistuu se silti yhtä herkulliselta kuin mikä tahansa suklaakakku. Itse en pidä siitä kuinka suklaata täytyy paloitella murusiksi monissa ohjeissa, sotkua syntyy ja aikaa kuluu. Suklaata kuitenkin voi käyttää nopeassa kuorrutuksessa.

Ohje on yksinkertainen: Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää muna, kerma ja voi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele irtoreunallinen kakkuvuoka ja kumoa taikina siihen. Paista uunin keskitasossa noin tunti kunnes reunat ovat kypsät ja paistos keskeltä vielä hieman raakaa. Taittele tässä vaiheessa suklaalevy paloiksi. Kun nostat kakun uunista ja asetat jäähtymään, asettele suklaapalat heti kakun pinnalle, missä ne sulavat. Sivele veitsellä tai lusikalla tasaiseksi kerrokseksi ja anna jäähtyä. Irrota vuoan reunat kun pinta on kovettunut.

Tarjoile kermavaahdon kera.

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.

Vaikka olen impressionismin ystävä, erilaisissa taidenäyttelyissä on minusta hauska käydä senkin uhalla, ettei pidä näkemästään. Minulle esimerkiksi jäi pysyvästi mieleen Magritten maalaus.

Tervetuloa uuteen blogiini, tai ainakin toiseen niistä. ( Go and visit my another blog www.aninaline.webs.com written entirely in English)

Liityin tänne tämän hetkisen kouluni ja linjani vuoksi( käväiskää siis sivustolla barturio.wordpress.com, HEO:n kulttuuripajan multimedian, graafisen suunnittelun ja web designin opiskelijat julkaisevat siellä töitään), mutta toivoittavasti tästä tulee myös eräänlainen interaktiivinen päiväkirja itselleni.

Pidän sateisista päivistä, vihreästä väristä, ja kuvataiteet ovat yksi suurimpia intohimojani. Kuuntelen monenlaisia kappaleita juuri tyylilajista välittämättä, ja suosikkielokuviini kuuluvat mm. Henkien Kätkemä, Leijonakuningas, The Hitch, Phonebooth, Tuulen viemää,  ja Yön ritari. Pidän myös vanhoista Disney-klassikoista paljon ja odotan ihmeitä tulevalta The Princess and The Frog -elokuvalta.

Tässä kaikki tältä erää.

-Nina-